Kansalliskirjaston Minna Kaukonen on ollut mukana Digitalian toiminnassa alusta lähtien
Digitalian 10-vuotisjuttusarja käynnistyy!
Digitalian 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi käynnistämme juttusarjan, jossa haastattelemme henkilöitä, jotka ovat olleet mukana Digitalian 10 vuoden taipaleella sekä Memory Campuksen toiminnassa. Ensimmäisenä ääneen pääsee Kansalliskirjaston Minna Kaukonen.
Kun Minna Kaukonen aloitti työharjoittelunsa Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun kirjastossa 1990-luvulla, hän ei vielä arvannut, että päätyisi vuosikymmenten mittaiselle uralle kulttuuriperinnön digitaalisten ratkaisujen pariin.
Nykyään Minna toimii
suunnittelupäällikkönä Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteessä ja on keskeisessä roolissa tutkimuskeskus Digitalian toiminnassa – keskuksessa, jossa rakennetaan digitaalisia tulevaisuuksia menneisyyden aineistojen avulla. Kansalliskirjastolla hänen työtehtäviinsä kuuluvat hankeyhteistyö ja varainhankinta. Kansalliskirjasto on yksi tutkimuskeskus Digitalian perustajista ja osapuolista yhdessä Xamkin ja Helsingin yliopiston kanssa.
Yhteiskuntatieteiden ja humanististen alojen opinnot tarjosivat Minnalle hyvän pohjan, mutta käytännön kosketus kulttuuriperintöaineistojen käsittelyyn alkoi toden teolla 2000-luvun alussa Kansalliskirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitoksessa, nykyisessä Mikkelin yksikössä. Digitoinnin kehittämisprojektien vetovastuu avasi oven alueelliseen yhteistyöhön, ja pian Minna oli mukana DigitalMikkeli-verkostossa, joka toi yhteen Mikkelin kaupungin, MikseiMikkelin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja arkistoalan toimijoita. Tästä pohjasta kasvoi vuonna 2015 tutkimuskeskus Digitalia – ainutlaatuinen yhteistyö Kansalliskirjaston, Xamkin ja Helsingin yliopiston välillä.
”Olen ollut mukana lähes kaikissa Digitalian hankkeissa sen perustamisesta lähtien”, Minna kertoo. ”Hankkeiden suunnittelu ja toteutuksen tukeminen Kansalliskirjaston näkökulmasta on ollut tärkeä osa työtäni.” Hänen asiantuntemuksensa erityisesti EU-rahoituksen maailmassa on ollut kullanarvoista tutkimuskeskuksen kasvaessa ja monipuolistuessa.
Digitalian rooli ei rajoitu pelkkään tutkimukseen – se toimii myös käytännön tukena alueellisille toimijoille. Ajankohtaisessa ETKOT-hankkeessa (Etelä-Savon koulutettu tekoäly Memory Labissa, Euroopan unionin osarahoittama, tuen on myöntänyt Etelä-Savon maakuntaliitto). Kansalliskirjaston tiimi on edistänyt digi.kansalliskirjasto.fi:n aineistojen käyttöä paikallisten yritysten viestinnässä ja liiketoiminnassa. ”Olemme auttaneet visualisoimaan historiaa uusilla tavoilla – esimerkiksi vanhojen sanomalehtimainosten yhdistäminen nykypäivän somekampanjoihin avaa aivan uusia mahdollisuuksia”, Minna kuvailee. Tuloksena syntyy avointa materiaalia, jota kuka tahansa voi hyödyntää.
Digitalian kehitystyö kytkeytyy myös kansainvälisiin suuntauksiin. Minna mainitsee esimerkkinä kansainvälisen IIIF-viitekehyksen (International Image Interoperability Framework), joka mahdollistaa digitoitujen aineistojen laajemman yhteiskäytön. Kansalliskirjasto on mukana kehittämässä näitä ratkaisuja, mikä laajentaa mahdollisuuksia erityisesti tekstiaineistojen osalta. ”IIIF:n avulla saamme aineistot liikkumaan yli rajojen – kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Kansainvälinen tutkimus- ja muu yhteistyö on ehdottoman tärkeää, myös Memory Campukselle, joka on matkalla kohti kansainvälisten klustereiden Bronze Label -laatumerkkiä.”
Yksi nopeimmin muuttuvista osa-alueista on tekoälyn hyödyntäminen kulttuuriperinnön käsittelyssä. ”Vielä kymmenen vuotta sitten tekoälyn käyttö tiedonhallinnassa tuntui kaukaiselta. Nyt puhumme siitä arjen työkaluna, ja se voi mullistaa tapamme analysoida ja hyödyntää historiallista aineistoa.” Kansalliskirjasto on jo käyttänyt tekoälypohjaisia työkaluja vanhojen, ennen vuotta 1920 julkaistujen sanomalehtien tekstintunnistuksen kehittämisessä, mutta tulevaisuudessa mahdollisuudet ovat vielä laajemmat – kunhan lainsäädäntö ja vastuulliset käytännöt pysyvät kehityksen tahdissa.
Memory Campuksessa – alueellisessa yhteistyöverkostossa, jossa Digitalia on vahvasti mukana – Minna toimii ohjausryhmän jäsenenä ja on ollut mukana myös yksittäisten hankkeiden ohjausryhmissä. Työkenttä on muuttunut tänä vuonna jonkin verran, sillä Minna kuuluu nyt Kansalliskirjaston hankeyhteistyön ja varainhankinnan tiimiin, jonka vetovastuu on Helsingissä. Hän työskentelee kuitenkin edelleen Mikkelissä.
