Vastuullista tekoälyarkea ja suuntia tulevaisuuteen Digitaalisen tiedon kesäkoulussa 2025

Digitaalisen tiedon kesäkoulu järjestettiin yhdeksännen kerran 22.8.2025 teemanaan tekoälyn vastuullisuus ja digitaaliset aineistot. Tiedonhallinnan asiantuntijoille ja opiskelijoille suunnattu tapahtuma herätti kiinnostusta, sillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasaliin ja verkkoon kerääntyi yhteensä huimat 300 osallistujaa.

Kesäkoulun avasi Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimuskeskus Digitalian johtaja Stina Westman Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta (Xamk) kertomalla tutkimuskeskuksen ajankohtaisista kuulumisista. Kesäkoulun yhteydessä juhlittiin myös Digitalian kymmenettä toimintavuotta.

Tervetuliaispuheen piti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistonjohtaja Outi Hupaniittu, joka johdatti kuulijat historian kautta uuden äärelle. Hupaniittu kertoi, että seuran perustamisesta tulee pian kuluneeksi 200 vuotta. Historiansa aikana seura on toiminut aktiivisesti suomalaisen kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemisen ja suomen kielen kehittämisen puolesta. Jopa suomen kielen sana ”kirjallisuus” on keksitty ensimmäisen kerran seuran perustamisen yhteydessä. Hupaniittu kuvasi seuran toimintaa osuvasti sanoessaan: ”SKS on aina ollut mukana eturintamassa, luomassa uutta”. Tekoäly vie meidät väistämättä taas uuteen aikaan, joten mikä olisikaan parempi paikka siitä keskustelulle kuin SKS:n juhlasali.

Aamupäivässä kuultiin neljä asiantuntijapuheenvuoroa. Johtava tutkija Jaana Leikas VTT:lta alusti teemasta “Eettinen tekoäly: miten varmistamme vastuullisuuden?” Leikas kuvasi konkreettisten esimerkkien kautta, kuinka tekoälyn käytöllä voidaan saada aikaan niin kielteisiä kuin myönteisiä vaikutuksia. Tekoälyn vastuullisuudessa onkin kyse siitä, että mahdollistamme sen eettisen käytön. Leikas korosti, että tiedonhallinta ja tieto on aina vallankäyttöä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tätä valtaa on käytetty sensuroimalla tiettyjä sanoja koneellisesti. Tekoälyllä on mahdollisuus toimia voimakkaana vallankäytön välineenä, joten vastuullisuuskeskustelu on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Projektipäällikkö Anna-Elina Ukkonen (Kansalliskirjasto) avasi Kansalliskirjaston digitointiohjelmaa kestävyysnäkökulmasta. Ukkonen kuvasi, kuinka vastuullisella digitoinnilla voimme turvata sekä mennyttä että tulevaa. Kun digitointi tehdään kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, suojataan tulevaisuuden elämän mahdollisuuksia. ”Vastuullisuus turvaa oman työmme tarkoitusta”, Ukkonen tiivisti. Kansalliskirjastossa kestävyysperiaatteen mukaisia valintoja tehdään läpi digitointiprosessin: vastuullisuus näkyy niin aineiston valinnassa kuin laadukkaassa kuvailussa ja laitevalinnoissa.

Tuottaja Maija Soljanlahti (John Nurmisen Säätiö) ja kumppanuusjohtaja Pauliina Halme (Userix Oy) kertoivat tekoälyn hyödyntämisestä Älymeri-hankkeessa. Hankkeessa kehitettiin tekoälyavusteinen näyttelysuunnittelualustan pilotti, joka etsii käyttäjän määrittelemillä hakukriteereillä taideobjekteja kokoelmanhallintajärjestelmästä. Puheenvuorossaan Halme kävi yksityiskohtaisesti läpi, kuinka tekoälyä on hyödynnetty pilotin kehittämisessä. Halmeen mukaan konkreettiset esimerkit parantavat ymmärrystä tekoälyn käytöstä.

Pilotissa tekoälyä koulutettiin John Nurmisen säätiön digitoidulla karttakokoelmalla.  Soljanlahti esitteli digitointiprosessin, joka kattoi 7 kartastoa ja yhteensä 276 kohdetta. Digitoinnilla oli tärkeä rooli, sillä se laajensi kokoelman käyttö- ja lainamahdollisuuksia. Soljanlahti jakoi digitointiprosessin aikana syntyneen keskeisimmän havainnon vastuullisuudesta: tärkeintä on ihmisten osaaminen, sillä se tuo mukanaan taidon tehdä työtä turvallisesti.

Aamupäivän päätteeksi projektipäällikkö Joni Hokkanen (Xamk) puhui vastuullisesta datataloudesta. Datataloudessa yhteisellä toiminnalla pyritään tuottamaan datasta sellaisia hyötyjä, jotka eivät olisi yksin tekemisellä saatavilla. Vastuullisuus datataloudessa rakentuu datan jakamiseen liittyvien käytänteiden sopimisesta, mihin EU:n uusi data-asetus osaltaan velvoittaa. Toimijoiden kesken tulee sopia yhteisistä pelisäännöistä, kuten datan käytöstä, siirtämisestä ja suojaamisesta. Hokkanen korosti, että vastuullisessa datataloudessa keskeisintä on luottamus yhteistoimintaan ja verkostoon.

Iltapäivästä tekoälyn vastuullisuuteen syvennyttiin Tulevaisuuden taikapiiri -paneelikeskustelussa. Paneelissa Hupaniitun ja Leikkaan seuraan liittyivät kehittämispäällikkö Mika Kokkonen (Elinkeinoelämän keskusarkisto), Senior sales lead Samuli Kunttu (Fsas Technologies), johtaja Olli-Pekka Leskinen (Sodan ja rauhan keskus Muisti) sekä palvelujohtaja Johanna Lilja (Kansalliskirjasto). Paneelia johdattelivat ETKOT-hankkeen projektipäälliköt Liisa Näpärä (Kansalliskirjasto) ja Tanja Hokkanen (Xamk).

Paneelikeskustelussa tasapainoiltiin tekoälyn hyötyjen ja riskien välillä. Riskinä Leskinen näki tekoälyn kyvyn hallita isojen ihmismassojen toimintaa, luoda stereotypioita sekä ohjata keskustelua. Lilja muistutti tekijänoikeuden alaisten materiaalien luvattomasta käytöstä tekoälyn kouluttamisessa: kehitys ei voi tapahtua ihmisten luovan työn kustannuksella. Kunttu nosti esiin, että tekoälyn potentiaalin käyttämättä jättäminen on organisaatioille yhtä lailla riski. Leikas tiivisti keskustelun toteamalla, että on moraalisesti väärin olla käyttämättä tekoälyä, koska sen avulla voidaan saada aikaan myös paljon hyvää.

Ratkaisuksi tekoälyn tuomiin haasteisiin ehdotettiin organisaatioiden välistä vertaisoppimista ja yhteistä kehittämistyötä. Yhteistyössä samankaltaista työtä tekevien organisaatioiden olisi mahdollista jakaa osaamistaan ja opittua tietoa tekoälyn käytöstä. Hupaniitun mukaan tärkeintä olisi, ettei organisaatioissa jäätäisi yksin tekoälykysymysten äärelle. Kunttu muistutti, että ekosysteemeillä on mahdollisuus toimia koollekutsujana yhteiseen tekoälykeskusteluun.

Leikkaan ja Leskisen mukaan yhteistyöllä on suuri rooli myös tekoälyä koskevan lainsäädännön kehittymisessä. Toimijoilla tulisi olla valmiutta pitää ääntä tekoälyn sudenkuopista ja jakaa tietoa omista käytännön kokemuksistaan päättäjille.

Päivän päätti johtaja Aleksi Kallio (Tieteen tietotekniikan keskus CSC) aiheenaan tekoälyn muutosvoima tiedonhallinnan alalla ja tutkimuksessa. Kallio korosti, että päättelykyvyssään ihminen tulee aina olemaan tekoälyä älykkäämpi. Ihmisellä on kyky palauttaa päättely tutkittuun tietoon ja todellisuuteen. Siksi ihmistä tarvitaan arvioimaan tekoälyn tuottaman sisällön laatua. Kallion mukaan organisaatioiden tekoälyn käyttö ei ole kiinni datasta, laskentatehosta tai edes tekoälyosaamisen tasosta, vaan kyvystä muuttaa vanhoja toimintatapoja.

Päivän päätteeksi kuulimme Digitaalisen talouden tutkimusjohtaja Noora Talsin (Xamk) yhteenvedon päivän annista. Talsi kehotti meitä pohtimaan sitä, mitä tekoälylle opetetaan ja millä edellytyksillä esimerkiksi tutkimusdataa voitaisiin käyttää tekoälyn opetusaineistona. Talsi toi myös esiin suomen kielen merkityksen tekoälyajassa. Tulemme jälleen tarvitsemaan sekä vanhaa että kokonaan uutta kieltä, jotta ymmärrämme tekoälyä ja sen vaikutuksia.

Kesäkoulussa puhujien esiin nostamat teemat olivat moniulotteisia ja haastavia. Edessä on vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole olemassa itsestään selviä vastauksia. Kenties keskeisimpänä kysymyksenä säilyy, miten löydämme tasapainon tekoälyn tuottaman lisäarvon sekä siihen liittyvien riskien välillä? Vastaus tähän sekä muihin tekoälyä koskeviin kysymyksin tulee edellyttämään yhä tiiviimpää yhteistyötä ja avointa keskustelua.

Digitaalisen tiedon kesäkoulu haluaa tarjota jatkossakin alustan tärkeiden ja vaikeidenkin kysymysten käsittelylle. Lämmin kiitos yhteistyökumppaneille sekä kesäkouluosallistujille.

Nähdään tulevissa kesäkouluissa!